Blogi

Maradona on kiistämättä kisojen upein valmentaja

Jalkapallon MM-kisoissa puoliväli on jo saavutettu. Kisojen parjatuin valmentaja lienee Argentiinan Diego Maradona, entinen viherkenttien virtuoosi. Juuri äsken päättyi Argentiinan kolmas ottelu, tällä kertaa parempansa kohtasi Kreikan. Joukkue, joka luvalla sanoen pelaa Euroopan, jos ei maailman tylsintä jalkapalloa. Maradonaa parjataan valmentajana, tulokset kuitenkin ovat vakuuttavia, samoin käyttäytyminen kentän laidalla. Onko nähty intohimoisempaa, pelissä mukana elävämpää ja värikkäämpää valmentajaa? Mies on kuin yksi joukkueen jäsenistä, hän intoilee pelin mukana, halailee pelaajia ja on koko olemuksellaan mukana otteluissa. Valmentaminenhan ei ole vaikeaa, ryhmästä tulee joukkue silloin kun sen jäsenillä on mahdollisuus turvalliseen ympäristöön, palautteeseen, vuorovaikutukseen, yhteisiin pelisääntöihin ja selkeään tehtävään. Näitä Maradona joukkueelleen tarjoaa.

Samaa ei voi sanoa (median perusteella) vaikkapa Ranskan joukkueen johtamisesta. Valmentaja Raymond Domenechi lähetti kotiin tähtipelaajansa Nicolas Anelkan ja muutoinkin lehdistä kuulee vain joukkueen sisäisestä rähinöinnistä. Ansaitusti joukkue tippui jatkosta. Samoin Englannin joukkueessa kytee. Joukkueessa pelaa itsellekin tuttuja pelureita, ja toivoisin ryhmälle menestystä, mutta valmentajana Fabio Capello ei vakuuta. Toisen käden tieto kertoi Englannin joukkueen tavanneen välipäivinä Eteläafrikkalaisia orpoja Kapkaupungissa. Vaikka Englannin pelit eivät ole sujuneet suunnitelmien mukaisesti tapaaminen sujui hyvin. Englannin joukkueelle kokemus oli silmiä avaava ja lapsilla oli mahdollisuus tutustua idoleihinsa. ”Sydäntäni särki nähdä heidän epätoivoiset, surulliset kasvonsa” raportoi kuusivuotias Jamal tapaamisesta.

Unelma finaali olisi intohimoisen Argentiinan ja järjestelmällisen Saksan kohtaaminen. Gary Linekerhän sanoi, että jalkapallo on peli jossa pelataan 90 minuuttia ja lopussa Saksa voittaa. Toivotaan että tälläkin kertaa käy niin.

22.6.2010|Ajankohtaista, Blogi|

Joukkuevoimistelusta ja vähän jääkiekostakin

Joukkuevoimistelun SM-mitalit on taas jaettu, tuttuun tapaansa lajin mahtiseuran, Olarin Voimistelijoiden (OVO) joukkue, tällä kerralla Amperit voittivat mestaruuden ja saman seuran Fotonit ottivat hopeaa. Jatkuva kansainvälinen ja kansallinen menestys kertovat varmasti koko seuran tasolla hyvin tehdystä työstä, valmentajien omistautumisesta ja koko joukkueen tinkimättömyydestä. Äkkiseltään muistelen että OVO (siis yksittäinen seura) on voittanut puolen tusinaa maailmanmestaruutta.

Jääkiekkokisojen loppumetreillä tulee mieleen, voisikohan toinen Suomessa harrastettava marginaalilaji, jääkiekko oppia jotain OVOlaisilta. Kummolan, Jalosen ja muiden kannattaisi ainakin laittaa ajatus mieleen, ja tehdä pieni retki Espooseen ja kysyä miten niitä maailmanmestaruuksia voitetaan.

Samalla kun ollaan tässä joukkuevoimisteluteemassa, toivoisin kuulevani jonkun rohkean joukkueen ottavan musiikikseen suomipoppia tai -rokkia. Kuka tarttuu tilaisuuteen? Olisi mahtavaa nähdä minkälaisen koreografian saisi sommiteltua vaikkapa Leevi and the Leavingsien Teuvo Maanteiden Kuningas-biisiin. Lyriikkaa hyräillessä ainakin kelpo ajatuksia herää: Etupenkiltä lasin läpi lennettyäni, Olin pyörinyt piennarta pitkin, Ojan pohjalla hampaita sylkiessäni, Minä oksensin verta ja itkin…

23.5.2010|Ajankohtaista, Blogi|

HPK ilmoittautui mukaan SM-liigan voittotaisteluun

SM-liigan viimeiset finaalit ovat päättyneet hieman yksipuoleisesti. Kolmen tyhjän arvan jälkeen HPK kuitenkin ilmoittautui taistelemaan voitosta. Tilanne on yhä Hämeenlinnalaisittain tukala, mutta ei toivoton. Tukalan tilanteen ajattelu ei kuitenkaan tässä tilanteessa auta. Sen sijan toivoisin, että valmennusjohto on teroittanut jokaisen pelaajan perustehtävää ja antanut vaikkapa kaksi tavoitetta jotka kunkin pelaajan pitäisi pelissä saavuttaa. Tavoitteet voi jakaa vieläpä eräkohtaisiin tavoitteisiin. Hyökkäävä puolustaja voisi asettaa pelissä tavoitteekseen yhdeksän laukausta, joista kuusi maalia kohti, erää kohden tavoitteen voi pilkkoa kolmeksi laukaukseksi. Toisena tavoitteena voisi olla saada 90% avaussyötöistä omille pelaajille.

Tämän iltaisen pelin voittaja tulee olemaan vahva kandidaatti finaalisarjan voittajaksi. HPK:lla on liigan paras ykkösketju, TPS:lla muutoin mukavia kavereita. Vaikkapa Ville Vahalahti, Paraisten lahja jääkiekolle, joka onneksi valitsi lajikseen jääkiekon eikä sulkapalloa. Villelle en ole koskaan sulkapallopeliä hävinnyt, tosin en muillekaan palloseuralaisille (muitten kanssa en kyllä ole pelannutkaan). Jo se kertoo Vahalahden paremmasta sopivuudestaan kaukaloon kuin palloiluhalliin.

28.4.2010|Ajankohtaista, Blogi|

Suomenkielistä psyykkisen valmentautumisen oppikirjaa tekemässä…

Suomessa ei ole tällä hetkellä suomenkielistä psyykkisen valmennuksen oppikirjaa jota voitaisiin käyttää opiskelijoiden oppimisen tukena. Ansiokkaimmat kirjat ovat englannin kielellä, ja tämä luonnollisesti rajaa joitain valmentajia ja oppijoita näiden tekstien ulkopuolelle. Suomen Urheilupsykologinen yhdistys on ottanut tehtäväkseen oppikirjan kirjoittamisen ja etsinyt kumppaneita kustantamaan kirjaa. Vaikuttaa siltä että hanke toteutuu. Tämä toisi luonnollisesti kaivattua tietoa lähemmäs valmentajien, urheilijoiden ja opiskelijoiden arkea. Samalla tietoisuuden lisääntyessä toivoisi, että psyykkinen valmentautuminen saisi vahvemman jalansijan seurojen ja lajiliittojen valmennusohjelmissa. Jäämme jännittämään miten käy. Saadaanko tieto yksiin kansiin ja miten se vaikuttaa suomalaiseen urheiluun.

25.4.2010|Ajankohtaista, Blogi|

Keneen luotat kun kisat menee päin helvettiä?

Olympiatuli on sammunut jo viikkoja sitten, mutta vielä mediassa jaksetaan vatvoa Suomen huonoa menestystä. Samoin kisapapin ja urheilupsykologien vastakkainasettelu sen kun jatkuu. Vertailu on vähintään kummallista, kisoihinhan voi tarvittaessa raijata vaikka molemmat ja vielä poppamiehen lisäksi. Urheilupsykologin tehtävä on auttaa urheilijoita suoriutumaan tehtävästään tärkeässä kilpailussa optimitasolla, olla mukana valmennusprosessissa ja opettaa urheilijoille tekniikoita joita he voivat kilpailuissa hyödyntää. Urheilupsykologin työ on valmennuksellinen ja siihen liittyy tulosvastuu. Kisapapin rooli ei ole valmennuksellinen, vaan ennemminkin sielunhoidollinen. Tiivistettynä voi kai sanoa, että urheilupsykologit tarjoavat psyykkistä tai henkistä valmennusta, kisapapit hengellistä valmennusta tai sielunhoitoa.

Kaverini Anders on töissä Norjan toiseksi suurimmassa sanomalehdessä, urheilutoimittajana. Kisojen aikaan hän kysyi onko minulla paljon hommia, kun Suomi menestyy niin heikosti kisoissa. Kyseli vielä, kieli poskella, johtuuko huono menestys dopingin käytön vähentämisestä. Vastasin, että psykologeja Suomen joukkueella ei ole, mutta meilläpä on kisoissa pappi. Hänellä kun sattui olemaan urheilupsykologeja parempi takuumies. Tähän Anders tuumi, että Suomen kisajoukkueella varmaan onkin käyttöä papille, kun kisat ovat menneet niin päin helvettiä. Paha tuotakaan on kiistää.

27.3.2010|Ajankohtaista, Blogi|