Blogi

Sienestys- parasta kestävyysharjoittelua pikaluistelijoille

Olympiakisojen haastatteluja ja kirjoituksia sivusilmällä seuranneena yksi asia on tullut selväksi. Nimittäin se, että harva suomalainen urheiluvaikuttaja, valmentaja tai muu mediassa asiaa kommentoinut henkilö käsittää mitä psyykkinen valmennus on. Kiinnostusta kommentoimiseen asian puolesta ja vastaan kyllä löytyy, mutta itse aihealueesta ollaan kuutamolla. Eräs keskeinen urheiluvaikuttaja toisti useassa haastattelussa, että ”hyvässä fyysisessä kunnossa oleminen on parasta psyykkistä valmennusta.” Väite on yhtä absurdi kuin jos väittäisi sienestyksen olevan parasta kestävyysharjoittelua pikaluistelijoille.

Suomalaisessa urheilussa on ollut ja on yhä vallalla hyvin teknokraattinen lähestymistapa. Biomekaniikkaa, voimantuotantoa, maksimaalista hapenottokykyä; kun arvot on kohdallaan tulosta syntyy. Kukaan ei ole kysynyt keisarin vaatteiden perään. Vaikka meillä olisi kuinka voimakas, kovakuntoinen ja antropometrisesti loistavasti rakentunut urheilija, ei tulosta synny jos ei pysty ulosmittaamaan voimaa, nopeutta ja taitoa silloin kun sillä on merkitystä. Nimenomaan tähän pystytään vaikuttamaan psyykkisellä tai henkisellä valmennuksella.

Ai niin, psyykkinen valmennus on siis henkisten tai psyykkisten taitojen johdonmukaista, systemaattista ja pitkäjänteistä opettelua ja harjoittelua. Psyykkisiä taitoja opetellaan ja opitaan aivan samalla tavalla kuin muitakin taitoja. Psyykkisiä taitoja ovat mm. tavoitteen asettelu, keskittyminen, mielikuvaharjoittelu, tunnetilojen säätely ja kilpailuun valmistautuminen. Näitä voi siis harjoitella ja harjoittaa.

6.3.2010|Ajankohtaista, Blogi|

Mitä tapahtui Suomi-USA pelissä; urheilupsykologiaan perustuva lyhyt analyysi

Vancouverin olympialaiset ovat suomalaisittain olleet kamalaa katseltavaa. Eilen viimeisenä naulana arkkuun Suomen jääkiekkojoukkue jäätyi puolivälierässä USA:ta vastaan. Tuloksena kuusi maalia omaan verkkoon 12 minuutissa. Peli oli sillä selvä. Nyt kilpaa ihmetellään mitä pelissä tapahtui. Alla urheilupsykologiaan perustuva lyhyt analyysi mitä saattoi tapahtua. Taustoja tietämättä tämä on vain teorioihin perustuva hypoteesi.

Juri Haninin tutkimuksen mukaan jokaisella urheilijalla on yksilöllinen optimaalisen toiminnan alue (Individual Zone of Optimal Functioning IZOF), jännitystaso jonka ollessa urheilijalle sopiva hän on parhaimmillaan. Urheilijan pitää tuntea itsensä, jotta hän voi olla pelissä oikealla latautumisen asteella. Joskus tämä tarkoittaa rauhoittumista, jännityksen vähentämistä, toisinaan psyykkaamista, jännityksen lisäämistä. Toinen hyväksytty teoria jännityksestä ja sen vaikutuksesta suoritukseen on Hardyn ns. katastrofi malli (catastrophe model). Latauksen lisääntyessä suoritus paranee käännetyn U kirjaimen tapaan. Toisaalta jos jännitystä on liikaa, tapahtuu ns. katastrofi, suoritus murenee ja urheilija jäätyy. Liika jännitys tuo siis jyrkän heikentymisen suoritukseen.

Ratkaisuottelu USA:ta vastaan on jo itsessään jännittävä tapahtuma. Joukkue on valmistautunut normaalisti, ymmärtämättä, että lataus on liian kova tilanteeseen. Ensimmäisten minuuttien aikana suomalaiset jäävät täysin jalkoihin, ja peli on ohi alle kymmenessä minuutissa. Pelaajien liika lataus tilanteen ja mukanaan tuoma jännitys on aiheuttanut katastrofin. Tapahtumasarja seuraa urheilupsykologian perustutkimuksen tuloksia. Tähänkin olisi voitu valmistautua.

27.2.2010|Ajankohtaista, Blogi|

Pettyneitä ilmeitä

Tähän mennessä Vancouverin olympialaisissa on nähty lähinnä pettyneitä urheilijoita. Tavoitteet eivät kovinkaan suurin osin ole toteutuneet, lienevätkö tavoitteet olleet liian kovia vai suoriutuminen tärkeässä kohdassa liian keskinkertaista? Niin tai näin, pettymys on ollut selvästi nähtävissä urheilijoiden ilmeistä ja kuultavissa heidän puheistaan. Monella urheilijalla urakka vielä jatkuu ja seuraavassa koitoksessa pitäisi pystyä antamaan taas kaikkensa ja taistelemaan sijoituksista. Itseäni askarruttaa se, kuinka valmistautuneita urheilijat ovat mahdolliseen pettymykseen, ja löytyykö heiltä työkaluja itsensä uudelleen iskuun saattamiseen. Tätäkin taitoa voi harjoitella ja voi olla, että olisi kannattanut, mahdollisesti jotkut ovat. Jään kiinnostuneena odottamaan kuka nousee tappion jälkeen uudelleen siivilleen ja lentää entistä korkeammalla.

PS. onneksi aitoja tunteita on nähty, ja pettymystä ei ole peitetty. Rehellisyys ja tilanteen tunnustaminen on ensimmäinen askel epäonnistumisen selättämisessä.

18.2.2010|Ajankohtaista, Blogi|

Tavoitteenasettelun tuoma taakka

Aloittaessani kirjoittamaan tätä blogia asetin tavoitteekseni kirjoittaa vähintään kaksi kirjoitusta kuukaudessa. Julkisin tavoitteen, tein siitä mitattavan ja sitouduin siihen. Tämän seurauksena istun tässä koneella kuun viimeisenä päivänä kirjoittamassa. Ilman tavoitettani tekisin tällä hetkellä jotain kiinnostavampaa. Onneksi en tavoitteessani asettanut laadullista mittaria näille kirjoituksille, sillä verukkeella tällainenkin soopa pääsee läpi.

Lähinnä urheilumaailman horisontissa siintää Vancouverin talviolympialaiset, mutta niidenkään hehkuttaminen ei vaikuta oikein mielenkiintoiselta. Jäädäänpä odottelemaan mitä kisat tuo, ja sitä kautta saadaan taas mielenkiintoisia näkökulmia ja kirjoituksia.

Tulipahan kuitenkin todistettua, että tavoitteenasettelu todellakin toimii.

31.1.2010|Ajankohtaista, Blogi|

Urheilupsykologit talviolympialaisissa

Vancouverin olympialaiset lähestyvät vauhdilla, kisoihin on aikaa enää alle kuukausi. Olympiakomitea on asettanut arviolta noin sadan hengen olympiajoukkueen viralliseksi tavoitteeksi 12 mitalia. Vertailun vuoksi Torinossa mitaleita saavutettiin 9, 6 hopeista ja 3 pronssista. Vancouverin tavoite vaikuttaa vähintäänkin haastavalta, onnistumisia on syytä tulla tiukoissa paikoissa. Itse jaksan uskoa 7-9 mitaliin.

Suomen joukkueen mukaan lähtee terveydenhuollon ryhmä, johon on tavallisesti kuulunut lääkäreitä, fysioterapeutteja, hierojia ja mahdollisesti kiropraktikko. Urheilupsykologia ei olympiajoukkueessa Suomella ole koskaan ollut. Isäntämaa Kanadan joukkuetta kisoissa avustaa arviolta vähintään 15 urheilupsykologia tai psyykkisen valmennuksen konsulttia, joista useat ovat accreditoituja (http://www.athleticinsight.com/Vol10Iss4/Canadian.htm). Tietojeni mukaan Norjan joukkueella on kuusi urheilupsykologia avustamassa urheilijoita. Edellisissä kaksissa talviolympialaisissa (2002 ja 2006) Kanada on voittanut 41 mitalia, Norja 44 ja Suomi 16.

Auto ja asunto suuruisella panoksella voisi lyödä vetoa, että tälläkin kertaa molemmat Norja ja Kanada tulevat voittamaan enemmän olympiamitaleja kuin Suomi. Seuraavissa olympialaisissa voisi olla mukana jo suomalainenkin urheilupsykologi, panoksena tähän tosin uskaltaisi käyttää vain mummonmarkkaa.

19.1.2010|Ajankohtaista, Blogi|