Jalkapallon MM-kisoissa puoliväli on jo saavutettu. Kisojen parjatuin valmentaja lienee Argentiinan Diego Maradona, entinen viherkenttien virtuoosi. Juuri äsken päättyi Argentiinan kolmas ottelu, tällä kertaa parempansa kohtasi Kreikan. Joukkue, joka luvalla sanoen pelaa Euroopan, jos ei maailman tylsintä jalkapalloa. Maradonaa parjataan valmentajana, tulokset kuitenkin ovat vakuuttavia, samoin käyttäytyminen kentän laidalla. Onko nähty intohimoisempaa, pelissä mukana elävämpää ja värikkäämpää valmentajaa? Mies on kuin yksi joukkueen jäsenistä, hän intoilee pelin mukana, halailee pelaajia ja on koko olemuksellaan mukana otteluissa. Valmentaminenhan ei ole vaikeaa, ryhmästä tulee joukkue silloin kun sen jäsenillä on mahdollisuus turvalliseen ympäristöön, palautteeseen, vuorovaikutukseen, yhteisiin pelisääntöihin ja selkeään tehtävään. Näitä Maradona joukkueelleen tarjoaa.

Samaa ei voi sanoa (median perusteella) vaikkapa Ranskan joukkueen johtamisesta. Valmentaja Raymond Domenechi lähetti kotiin tähtipelaajansa Nicolas Anelkan ja muutoinkin lehdistä kuulee vain joukkueen sisäisestä rähinöinnistä. Ansaitusti joukkue tippui jatkosta. Samoin Englannin joukkueessa kytee. Joukkueessa pelaa itsellekin tuttuja pelureita, ja toivoisin ryhmälle menestystä, mutta valmentajana Fabio Capello ei vakuuta. Toisen käden tieto kertoi Englannin joukkueen tavanneen välipäivinä Eteläafrikkalaisia orpoja Kapkaupungissa. Vaikka Englannin pelit eivät ole sujuneet suunnitelmien mukaisesti tapaaminen sujui hyvin. Englannin joukkueelle kokemus oli silmiä avaava ja lapsilla oli mahdollisuus tutustua idoleihinsa. ”Sydäntäni särki nähdä heidän epätoivoiset, surulliset kasvonsa” raportoi kuusivuotias Jamal tapaamisesta.

Unelma finaali olisi intohimoisen Argentiinan ja järjestelmällisen Saksan kohtaaminen. Gary Linekerhän sanoi, että jalkapallo on peli jossa pelataan 90 minuuttia ja lopussa Saksa voittaa. Toivotaan että tälläkin kertaa käy niin.