Blogi

Ogier ja Ingressia; menestyksen salaisuus

Neste Rally 2013 on ajettu. Kilpailun voittivat ylivoimaisella tavalla Sebastien Ogier ja Julien Ingressia, jotka johtavat rallin MM-sarjaa vakuuttavasti. Pääsin puhumaan tulevaisuuden huippukuskeille, jotka ajoivat oman sarjansa, JWRC:n osakilpailun samaan aikaan Jyväskylässä. Samassa tilaisuudessa Ogier ja Ingressia olivat kertomassa omasta työstään ja ajotavastaan.

Minua kiinnosti erityisesti, mikä on miesten menestyksen salaisuus. Kysyin tätä miehiltä ja vastaus ei suoranaisesti yllättänyt. Sebastien Ogier kertoi menestyksensä perustuvan kovaan työhön, Julien Ingressia painotti periksiantamattomuutta.

Lajissa kuin lajissa menestys vaatii kovaa työtä ja periksiantamattomuutta. Kysymykset jotka jokaisen urheilijan ja valmentajan pitää itseltään kysyä ovat:

1. Mikä on tavoitteeni?

2. Kuinka paljon työtä tavoitteeni saavuttaminen vaatii?

3. Olenko valmis tekemään menestykseen vaadittavan työn?

4. Olenko OIKEASTI valmis tekemään menestykseen vaadittavan työn?

5.8.2013|Blogi|

Jääjohtajan puute on Suomen paras ase jääkiekon MM-kisoissa 2013

Tänään alkavien Jääkiekon MM-kisojen alla on puhuttu paljon johtajuudesta tai sen puutteesta. Juhani Tamminen ei tahdo löytää Suomen joukkueelle pelaajaa, joka pystyisi johtamaan joukkuetta jäällä, pukukoppijohtajaksi ”Tami” on hyväksynyt joukkueen kapteenin Lasse Kukkosen. Johtajuutta Kukkoselta varmasti löytyykin.

”Jääjohtajan” puute voi olla juuri se vahvuus, jota verrattain kokematon joukkue tarvitseekin. Tilanteessa, jossa selkeää johtajaa on hankala tunnistaa, jakautuu johtajuus tasaisemmin jokaisen pelaajan harteille. Tätä joukkueurheilun tulisikin olla; jokainen pelaaja johtaa itse omaa suoritustaan, tietää omat pelilliset tehtävänsä ja tavoitteensa. Oman suorituksen lisäksi pelaaja johtaa myös omaa valmistautumistaan, harjoittelua ja uraansa. Vastuun siirtäminen pelaajalle oman toiminnan ohjaamisesta on tärkein asia mitä valmentaja voi pelaajilleen opettaa.

Kaiken kaikkiaan urheilijat, myös jääkiekkoilijat, ovat ottaneet vahvemman roolin oman kehityksensä ohjaamisestaan. Useat ammattiurheilijat ovat keränneet ympärilleen itselleen sopivan ryhmän ammattilaisia. Agentti neuvottelee sopimukset ja auttaa uran kehittämisessä, personal trainer huolehtii off season harjoitteluohjelmista ja oma lääkäri muusta terveydestä.

Joukkoon liittyy yhä useammin urheilupsykologi. Psykon tehtävänä on auttaa pelaajaa kirkastamaan tavoitteensa, valmistautumaan peleihin ja harjoituksiin sekä auttaa pelaajaa pelaamaan omien vahvuuksiensa kautta. Urheilupsykologi pystyy auttamaan pelaajaa myös useissa urheilun ulkopuolisten asioiden jäsentämisessä ja hallinnassa, jotta urheilija pystyy tekemään työnsä kentällä täysillä.

Tärkein etäisyys kaikessa urheilussa on pelaajan korvien välinen 15 senttiä.

3.5.2013|Blogi|

Urheilija tuloksen takana

Lontoon olympialaiset lähestyvät loppuaan. Kisojen puheenaiheita ovat olleet Jamaikalaisten juoksuvauhti, isäntämaan laajalla rintamalla rohmuamat mitalit ja suomalaisittain (ainakin tässä vaiheessa) purjehduslajit.

Muutama mukin teema on ollut esillä, nimittäin urheilija ihmisenä ja tuloksen takana. Sosiaalisen median viestit, töpeksintä olympiakylässä ja huipulle nousseiden urheilijoiden tarinat ovat kiinnostaneet. Ensimmäisenä mieleen tulee 1500 ja 5000 metrin juoksija Lopez Lomongin uskomaton selviytymistarina. Hän oli joutua lapsisotilaaksi, mutta karkasi vankileiristä, juosten kolme vuorokautta. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin hän juoksee yhä, mutta iloisemmissa tunnelmissa.

Kiinnostus urheilijaa kohtaan on tarkoittanut Suomen tasolla kiinnostusta myös henkistä valmennusta kohtaan. Asian tila on kummallinen; lähes poikkeuksetta sitä pidetään tärkeänä osa-alueena menestykselle. Samalla henkistä valmennusta systemaattisesti hyödyntävä urheilija on Suomen joukkueessa poikkeus.

Valmennusjärjestelmän muutoksen ja rytminvaihdoksen seurauksena henkinen valmennus saa uuden mahdollisuuden nousta vakavasti otettavien valmennusmenetelmien joukkoon. Näin ainakin toivon, yhä ja taas.

10.8.2012|Blogi|

Rallin voi voittaa vaikka siellä pelkäisikin, rohkea pitää olla oikeissa kohdissa

Jyväskylässä ja vähän Lahden seudulla ajettiin taas heinäkuun lopulla rallia. Viikonlopun nopein kuski oli Mikko Hirvonen ja voiton tutusti vei Sebastien Loeb. Ranskalainen on varustettu paitsi loistavilla ajotaidoilla, kivenkovalla rutiinilla, mutta myös hämmästyttävällä kyvyllä nähdä kilpailu kokonaisuutena. Taktikointi neppailu epäonnistui (Loeb otti tahallaan perjantain päätteeksi 10 sekunnin aikarangaistuksen, mutta joutui silti ajamaan myös kolmannen päivän ensimmäisenä autona), mutta Loeb hallitsi kisaa alusta loppuun ja ajoi juuri niin lujaa kuin kulloinkin oli tarpeen.

Kilpailujen mielenkiintoisimmat kamppailut käytiin kuitenkin WRC autojen takana. Juho Hänninen hallitsi suvereenisti S2000-luokkaa. Hän on toinen kuski joka ei juuri virheitä viimeaikoina ole tehnyt, eli voitto ei ollut kenellekään yllätys. Kypsyyttä ja vauhtia osoittivat Mikko Pajunen, Esapekka Lappi ja Jukka Korhonen. Mikko ajoi huikean kilpailun ylivoimaisesti nopeimpana 2-vetoisena ja kepitti useita tehokkaampien 4 vetoisten autojen kuljettajia. Oman luokkansa hän voitti yli 30 minuutilla. Ylivoimaa jos mikä.

Suomessa on monia nopeita kuljettajia, vaikkapa Ketomaa, Rantanen ja Lindroos, jotka ajoivat ajoittain huikeita aikoja ja puhtaita suorituksia. Opetus tästäkin rallista on se, että ei riitä että on nopea, pitää myös ajaa auto maaliin. On siis syytä olla niin nopea, että turhia riskejä ei tarvitse ottaa. Auton käsittelytaito on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on tietää missä pystyy itse ajamaan kovaa ja milloin on syytä hyökätä. Kolmipäiväinen rallikisa on kokonaisuus, jossa menestyy kuljettajat, jotka pystyvät analysoimaan rallia kokonaisuutena, tuntevat omat vahvuutensa, oman vauhtinsa sekä ovat riittävän tietoisia muiden tekemisestä. Rallin voi voittaa vaikka siellä pelkäisikin, rohkea pitää olla oikeissa kohdissa.

1.8.2011|Ajankohtaista, Blogi|

Norjalainen näkökulma Holmenkollenin kisoihin

Muutaman päivän päästä alkavat Oslossa hiihdon MM-kisat, ohjelmassa on siis reipasta ulkoilmaliikuntaa lumisissa maisemissa. Isäntämaa Norja on kautta vuosien ollut talviurheilun mahtimaa, pienestä väkimäärästä huolimatta. Menestykseen voi etsiä useita syitä, alla muutama valittavaksi:

1. Norjalla on keskitetty, toimiva ja tehokas huippu-urheilujärjestelmä. Huippu-urheilua (ja rahaa) koordinoi Olympiatoppen (http://www.olympiatoppen.no), jonka budjetti oli vuonna 2009 noin 110 miljoonaa Norjan kruunua, eli noin 14 miljoonaa euroa, Suomen olympiakomitean talousarvio oli 7,8 miljoonaa. Kautta historian Norjalla on talviolympialaisista 303 mitalia, Suomella 156, joten historian valossa mitalli/eurosuhde vaikuttaa olympiakomiteoiden budjettien näkökulmasta ihan reilulta. Tosin Vancouverissa 2010 mitalit menivät Norjalle 23 – Suomelle 5. Norjan on pystynyt voittamaan pienimmällä satsauksella eniten olympiamitaleja (Norjalaiset siis saavat mitalinsa halvimmalla), ollen samalla väkilukuunsa nähden selvästi menestynein maa maailmassa. Hieno suoritus.

2. Psyykkisen valmennuksen näkövinkkelistä maat ovat kovin erilaisia. Olympiatoppenin sivuilta löytää kuusi urheilupsykologia tai alaan keskittynyttä henkilöä, jotka ovat joko kokonaan tai osittain Olympiatoppenin palkkalistoilla. Linkki urheilupsykologian alasivuille löytyy heti etusivulta. Suomen olympiakomitean sivuilla ei urheilupsykologeja näy ja “urheilupsykologi”-hakusanalla löytyy kaksi dokumenttia, molemmat vuodelta 2006.

3. Norjalaiset ovat kansakuntana energisiä ja aktiivisia. Persoonallisuustesteissä Norjalaisten keskiarvopistemäärä energisyys-skaalalla on selvästi muita maita korkeammalla; aktiivisuus ja tekeminen ovat norjalaisille tärkeitä arvoja. Oslon ratikassa ja metrossa suksen kärjestä silmään saaminen on todellinen riski, varsinkin viikonloppuisin kaikki tuntuvat olevan jossain hiihtämässä tai menossa hiihtämään.

4. Menestyneitä urheilijoita pidetään arvossa. Televisiosta tulee suosittu sarja; Hvem kan slå Aamodt og Kjus (kuka voittaa Aamodtin ja Kjusin). Lauantai-iltaisin lähetettävässä, kaksi tuntia (tässä on mielestäni puolitoistatuntia liikaa) kestävässä kisailussa Kjettil Andre Aamodt ja Lasse Kjus kisailevat tavis-Norjalaisia vastaan eri lajeissa. Mittelöiden kirjo venyy auton pakkaamisesta, mopolla ajamisen kautta play-stationilla pelaamiseen ja kaikkeen siltä väliltä. Ja tätä Norjassa siis katsotaan. Suomessa vastaavassa kisassa Matti Nykänen ja Juha Mieto voisivat otella suomalaisia vastaan, viihdearvo olisi taattu.

18.2.2011|Ajankohtaista, Blogi|