Blogi

Urheiluvuosi 2009 urheilupsykologian näkökulmasta – ehkäpä todellisten herrasmiesten laji onkin keilailu

Urheiluvuosi 2009 lähenee loppuaan. Urheilupsykologian saralla on tänä vuonna ollut esillä monenlaisia mielenkiintoisia aiheita. Janne Ahosen, eilisen perusteella onnistuneen, comebackin siivittämänä on puhuttu urheilijoiden paluusta ja sen haastavuudesta (http://www.kaleva.fi/plus/Kilpakentille-paluun-takana-intohimo/818399). Korviini on kuulunut keskustelua musiikin vaikutuksesta urheilusuoritukseen ja siitä minkälaista musiikkia kannattaa juostessaan kuunnella (http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2009/10/musiikki_korvissa_parantaa_juoksijan_suoritusta_1118841.html?sendtofriend=true). Mielipiteitä on myös siitä, minkälaista musiikkia noin ylipäätään kannattaa kuunnella ja millä äänenvoimakkuudella. Tästä puhutaan erityisesti liikuntakeskusten yläkerroissa olevissa asunnoissa ja sen seurauksena niiden alakerroissa olevissa kuntokeskuksissa.

Rallin maailmassa alkukaudella ihmetystä herätti Loebin ylivoima, onnistumiset ja itseluottamus (http://www.mtv3.fi/urheilu/ralli/uutiset.shtml/arkistot/ralli/2009/05/881423). Lopulta hänkin osoitti inhimillisiä piirteitä ja rallin WRC sarjasta tuli mielenkiintoisin vuosiin. Vuoden synkimpiä urheilu uutisia olivat Robert Enken itsemurha (http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/11/epaonnistumisen_pelko_ajaa_itsemurhiin_myos_suomessa_1155556.html), joka herätti keskustelua urheilijoihin kohdistuvista paineista ja niistä puhumisesta.

Vuoden alkaessa kuvittelin, että tennis ja golf ovat herrasmiesten lajeja. Kaikin osin asia ei kuitenkaan näin taida olla. Tenniksessä paljastui kummallinen lajikulttuuri (http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/12/1019609) ja uutisissa kerrottiin että golffareiden joukossa on pettäjiä (http://yle.fi/urheilu/lajit/golf/2009/12/tiger_woods_petin_perheeni_luottamuksen_169358.html). Ehkäpä todellisten herrasmiesten laji onkin keilailu.

Iloista ja menestyksekästä urheiluvuotta 2010.

30.12.2009|Ajankohtaista, Blogi|

Jaksatko vielä kahden vuoden päästä syödä kaalia?

Nyt kun asia ei ole millään tavalla ajankohtainen, voin olla hyvin muutaman kuukauden aikaani edellä. Talven jälkeenhän tulee usein kevät, ja tulee kevät vaikka sitä talvea ei oikein tulisikaan. Keväällä lehdet, varsinkin naistenlehdet, kirjoittavat kuinka karistetaan ylimääräiset kilot syömällä männynkäpyjä, kaalia, värikyniä tai mitä milloinkin. Ihmedieteillä lähtee kilot varmasti.

Painonpudotuksilla poseerataan lehtien kansissa ja diettejä kehutaan estotta. Silmiini ei kuitenkaan vielä ole osunut artikkelia arjen sankareista, jotka ovat viimeiset kymmenen vuotta painaneet saman verran liikkumalla ja syömällä johdonmukaisesti ja järkevästi. Kuitenkin tämä on yksilön terveyden (ja housujen sopivuuden) kannalta paras vaihtoehto. Varsinkin Suomessa jossa ylipainoisten joukko, sanan kaikissa merkityksissä, kasvaa jatkuvasti.

Liikunnan ja ruokailutottumusten muuttamisessa hyvä peukalosääntö on se, että jaksanko tehdä tätä vielä kahden vuoden päästä. Jos olet sitä mieltä, että kaalia on kiva syödä neljällä aterialla vielä parinkin vuoden päästä, suosittelen (omalla vastuullasi) ko. ruokavalioon tarttumista. Sitä ennen, iloisia lukuhetkiä diettejä vertaillen.

3.12.2009|Ajankohtaista, Blogi|

Huippu-urheilijoiden mielenterveydestä

Saksalaisen jalkapallomaalivahdin, Robert Enken itsemurha on nostattanut keskustelua urheilijoiden mielenterveydestä. Asiasta kyseltiin allekirjoittaneeltakin useamman median taholta. Keskustelu aiheen ympäriltä on kaivattua, aihe uusi ja se on avannut urheilijoista uudenlaisen puolen julkisuuteen. Urheilijoita pidetään helposti haavoittumattomina, kauniina, menestyneinä superihmisinä. Julkisuuskuvan takana huippu-urheilija on kuitenkin aivan tavallinen ihminen, joka erottuu muista ainoastaan tietyn kapean osa-alueen poikkeuksellisena virtuoosina.

Urheilijoiden keskuudessa mielenterveysongelmat lienevät samaa luokkaa kuin muunkin väestön kohdalla. Huippu-urheilijoilla on löydetty joitakin yhteisiä, usein toistuvia persoonallisuuden piirteitä, kuten korkea energisyys ja matala ahdistuneisuus. Piirteitä jotka edes auttavat mielenterveyttä. Useissa tutkimuksissa on myös todettu säännöllisen liikunnan parantaa mielenterveyttä. Tavallaan voitaisiin ajatella, että huippu-urheilijat huolettomina, energisinä ja paljon liikkuvina henkilöinä olisivat jossain määrin suojassa mielenterveyden ongelmilta. Toisaalta mielenterveydenriskinä huippu-urheilijalla on hänen työnsä stressaavuus, epävarmuus ja kuormittavuus.

Olipa huippu-urheilijalla suurempi tai pienempi mahdollisuus sairastua henkisesti, varmaa kuitenkin on se, että mielenterveyden ongelmista puhuminen urheilussa on tavattoman harvinaista. Urheilun kulttuuri ei useimmissa lajeissa millään tavalla rohkaise urheilijoita puhumaan henkisistä ongelmista. Toimintatavat, resurssit ja ymmärrys asiaa kohtaan puuttuvat. Robert Enken muistoa kunnioittaen jäämme odottamaan muuttuuko huippu-urheilu tässä suhteessa sallivammaksi.

18.11.2009|Ajankohtaista, Blogi|

Koheesio mies- ja naismaajoukkueissa

Oletko tullut ajatelleeksi, että suomalainen miesvalmentaja suomalaisen miesmaajoukkueen peräsimessä ei juuri koskaan ole saavuttanut mitään merkittävää. Minäpä olen. Merkittävällä tarkoitan vaikkapa jääkiekonmaailmanmestaruutta, kisapaikkaa lentopallon maailmanliigassa tai jalkapallon arvokisojen finaalipaikkaa. Poikkeuksina 2008 salibandyn mm-kulta ja jääpallon mm-kulta 2004, maailmanlaajuisesti nämä lajit ovat kuitenkin marginaalissa.

Lieneekö sattuma, että ulkomaalaisten valmentajien luotsaamina suomalaiset miesmaajoukkueet ovatkin voittaneet jääkiekossa maailmanmestaruuden ja pelanneet lentopalloa poikkeuksellisen korkealla tasolla. Suomalaiset naisjoukkueet ovat pärjänneet eri lajeissa sekä suomalaisten miesten että naisten valmennettavina. Esimerkiksi jalkapallossa Suomi on hyvällä tasolla ja joukkuevoimistelussa haastajia on vaikea löytää.

Tutkimusten ja arkikokemuksen mukaan naisten ja miesten valmentaminen on erilaista. Eroja löytyy muun muassa koheesiosta eli ryhmän kiinteydestä ja kaikkien ryhmän jäsenten tuntemaa vetovoimaa ryhmää kohtaan. Karrikoidusti voisi sanoa, että naisten joukkue ei pysty suoriutumaan, jos joukkueen sisällä on ristiriitoja. Joukkueellinen miehiä pystyy toimimaan ristiriitaisessakin ympäristössä. Miesten joukkueessa ristiriidat jäävät tästä syystä usein käsittelemättä tai ne käsitellään pintapuolisesti. Väitän kuitenkin, että huippusuoritukseen vaaditaan miestenjoukkueessakin suotuisa ja ristiriidoista vapaa ympäristö, jossa pelaajat voivat luottaa toisiinsa, valmennusjohtoon ja koko tukiorganisaatioon. Ulkomaalaiset miesvalmentajat ovat suomalaisten miesjoukkueiden kanssa käyttäneet joukkueen hengen ylläpitämiseen valtavasti aikaa ja energiaa. Curt Lindström vei jääkiekkoilijoita purjehtimaan, mikroautoilemaan ja puuhaamaan ties mitä jääkiekkoon liittymätöntä. Samoin Mauro Berruto käy läpi loputonta prosessia lentopallomaajoukkueen yhteen hitsaamiseksi. Kokemuksen ja keskustelujen kautta olen huomannut, että naisten joukkueessa jo joukkue pakottaa käymään sisäisiä ongelmia läpi, halusipa valmentaja sitä tai ei.

Joukkueurheilussa menestyksen saamiseksi olisi tärkeää että suomalaiset miesvalmentajat, tutustuisivat tarkemmin psyykkiseen valmennukseen sekä joukkueen koheesion rakentamiseen. Pääsisi sitten itsekin joskus katsomaan Suomen pelejä sinne jalkapallon mm-kisoihin.

11.11.2009|Ajankohtaista, Blogi|

Paremmat johtajat ovat parempia golffareita / M.O.T.

Golf on pelinä viihdyttävä ja sillä on monia positiivisia terveysvaikutuksia. Tämän lisäksi golffareilla on usein hienoja ominaisuuksia ja tapoja, mutta oletko koskaan miettinyt miksi pomon voittaminen golfissa on niin vaikeaa? Puhumattakaan omaa pomoa isommista tirikoista.

Viimeisin golfiin liittyvä tutkimus joka silmiini osui, on Lausannen yliopiston Business koulussa työkseen johtajuutta tutkivan Katrin Muff:in (nimi on aito, vaikka voi vaikuttaa tekaistulta) tutkimus. Hänen kolmen vuoden pitkittäistutkimus on osoittanut negatiivisen korrelaation golf-händikäpin suuruuden ja johtajana suoriutumisen välillä (golfia pelaamattomille selvennys; mitä pienempi tasoitus sitä parempi golfaaja). Eli mitä pienempi tai matalampi tasoitus, sitä parempi johtaja. Johtajat jotka pelaavat golfia ilmeisesti kehittävät kompetensseja, jotka tekevät heistä parempia johtajia ja tehokkaampia omissa liiketoimissaan. Golfin peluu vaikuttaa kehittävän johtajissa erityisesti päätöksentekokykyä, tavoitteidenasettelutaitoja, neuvottelutaitoja, luovuutta, avoimuutta muutoksia kohtaan sekä strategioiden suunnittelu- ja läpivientikykyä.

Kerroin löytämästäni tutkimuksesta golfaavalle ystävälle, joka toimii vaativassa johtotehtävässä suomalaisessa pörssiyrityksessä. Hänen tasoituksensa on singelin luokkaa ja esimiesominaisuudet ja -taidot erinomaiset. Tutkimukseen kaveri tuumi lyhyesta:”M.O.T”, eli ”mikä oli todistettava” tai ”mikä on todistettu”. Paremmat golffarit ovat parempia johtajia ja paremmat johtajat parempia golffareita □.

Ps. Sitä paitsi kukapa omaa pomoaan haluaisikaan voittaa, siitähän saattaa olla enemmän harmia kun iloa.

27.10.2009|Ajankohtaista, Blogi|