by Matti Jaakkola
Share
Urheiluvuosi 2009 lähenee loppuaan. Urheilupsykologian saralla on tänä vuonna ollut esillä monenlaisia mielenkiintoisia aiheita. Janne Ahosen, eilisen perusteella onnistuneen, comebackin siivittämänä on puhuttu urheilijoiden paluusta ja sen haastavuudesta (http://www.kaleva.fi/plus/Kilpakentille-paluun-takana-intohimo/818399). Korviini on kuulunut keskustelua musiikin vaikutuksesta urheilusuoritukseen ja siitä minkälaista musiikkia kannattaa juostessaan kuunnella (http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2009/10/musiikki_korvissa_parantaa_juoksijan_suoritusta_1118841.html?sendtofriend=true). Mielipiteitä on myös siitä, minkälaista musiikkia noin ylipäätään kannattaa kuunnella ja millä äänenvoimakkuudella. Tästä puhutaan erityisesti liikuntakeskusten yläkerroissa olevissa asunnoissa ja sen seurauksena niiden alakerroissa olevissa kuntokeskuksissa.
Rallin maailmassa alkukaudella ihmetystä herätti Loebin ylivoima, onnistumiset ja itseluottamus (http://www.mtv3.fi/urheilu/ralli/uutiset.shtml/arkistot/ralli/2009/05/881423). Lopulta hänkin osoitti inhimillisiä piirteitä ja rallin WRC sarjasta tuli mielenkiintoisin vuosiin. Vuoden synkimpiä urheilu uutisia olivat Robert Enken itsemurha (http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/11/epaonnistumisen_pelko_ajaa_itsemurhiin_myos_suomessa_1155556.html), joka herätti keskustelua urheilijoihin kohdistuvista paineista ja niistä puhumisesta.
Vuoden alkaessa kuvittelin, että tennis ja golf ovat herrasmiesten lajeja. Kaikin osin asia ei kuitenkaan näin taida olla. Tenniksessä paljastui kummallinen lajikulttuuri (http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/12/1019609) ja uutisissa kerrottiin että golffareiden joukossa on pettäjiä (http://yle.fi/urheilu/lajit/golf/2009/12/tiger_woods_petin_perheeni_luottamuksen_169358.html). Ehkäpä todellisten herrasmiesten laji onkin keilailu.
Iloista ja menestyksekästä urheiluvuotta 2010.