Vancouverin olympialaiset ovat suomalaisittain olleet kamalaa katseltavaa. Eilen viimeisenä naulana arkkuun Suomen jääkiekkojoukkue jäätyi puolivälierässä USA:ta vastaan. Tuloksena kuusi maalia omaan verkkoon 12 minuutissa. Peli oli sillä selvä. Nyt kilpaa ihmetellään mitä pelissä tapahtui. Alla urheilupsykologiaan perustuva lyhyt analyysi mitä saattoi tapahtua. Taustoja tietämättä tämä on vain teorioihin perustuva hypoteesi.

Juri Haninin tutkimuksen mukaan jokaisella urheilijalla on yksilöllinen optimaalisen toiminnan alue (Individual Zone of Optimal Functioning IZOF), jännitystaso jonka ollessa urheilijalle sopiva hän on parhaimmillaan. Urheilijan pitää tuntea itsensä, jotta hän voi olla pelissä oikealla latautumisen asteella. Joskus tämä tarkoittaa rauhoittumista, jännityksen vähentämistä, toisinaan psyykkaamista, jännityksen lisäämistä. Toinen hyväksytty teoria jännityksestä ja sen vaikutuksesta suoritukseen on Hardyn ns. katastrofi malli (catastrophe model). Latauksen lisääntyessä suoritus paranee käännetyn U kirjaimen tapaan. Toisaalta jos jännitystä on liikaa, tapahtuu ns. katastrofi, suoritus murenee ja urheilija jäätyy. Liika jännitys tuo siis jyrkän heikentymisen suoritukseen.

Ratkaisuottelu USA:ta vastaan on jo itsessään jännittävä tapahtuma. Joukkue on valmistautunut normaalisti, ymmärtämättä, että lataus on liian kova tilanteeseen. Ensimmäisten minuuttien aikana suomalaiset jäävät täysin jalkoihin, ja peli on ohi alle kymmenessä minuutissa. Pelaajien liika lataus tilanteen ja mukanaan tuoma jännitys on aiheuttanut katastrofin. Tapahtumasarja seuraa urheilupsykologian perustutkimuksen tuloksia. Tähänkin olisi voitu valmistautua.