Blogi

”Käyttäisitkö kiellettyjä aineita, jos tietäisit, ettet jäisi kiinni ja voittaisit varmasti?”

Urheilussa ja yhteiskunnassa käydään kiihkeää keskustelua siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Yhteiskunnassa kiihkoillaan tulonjaosta, veronkierrosta ja muuten vaan yleisestä rappiosta. Urheilussa jalkapallo kärvistelee Fifan lahjusskandaaleiden ja Qatarin 2022 MM-kisojen orjatyövoiman kanssa. Venäläiset käryävät urakalla meldoniumista, huipputenniksessä manipuloidaan otteluita ja jopa leppoisiksi mielletyt bridgepelaajat jäävät kiinni huijaamisesta.

Oikein toimiminen ei aina ole mutkatonta

Psykologiassa puhutaan integriteetistä, jolla tarkoitetaan kestävää, eettistä ja moraalisesti vakaata toimintaa. Korkealla integriteetillä varustettu urheilija kunnioittaa sääntöjä ja toimii rehellisesti. Oikein toimiminen ei kuitenkaan aina ole mutkatonta. Potkaiseeko jalkapalloilija fair play-hengessä pallon ulos, jos vastustajan pelaaja makaa maassa? Seuraako formulakuski tallimääräyksiä tai totteleeko jääkiekkoilija valmentajaa, joka komentaa pelaajaa vahingoittamaan vastustajaa? Kaikissa tapauksissa tilanne vaikuttaa päätökseen.

Tilanne vaikuttaa urheilijan alttiuteen toimia epärehellisesti

Rehellisyys ja integriteetti eivät ole ainoastaan yksilön ominaisuuksia, vaan myös tilanne vaikuttaa toimintaan. Urheilijan alttiuteen toimia epärehellisesti vaikuttavat urheilijan henkilökohtaiset ominaisuudet, mutta myös tilanne. Joku ei huijaa juuri milloinkaan, joku lähes aina, suurin osa on siinä välissä. Tutkimus ja historia kuitenkin osoittavat, että lähes kuka tahansa on valmis tekemään lähes mitä tahansa kunhan tilanne on oikea (tai väärä). Stanfordin yliopistossa on tehty kaksi klassikoiksi noussutta tutkimusta aiheesta, Stanfordin vankilakoe (https://fi.wikipedia.org/wiki/Stanfordin_vankilakoe) ja Miligramin tottelevaisuuskoe (https://fi.wikipedia.org/wiki/Milgramin_tottelevaisuuskoe). Molemmissa kokeissa lopputulema on, että kuka tahansa kykenee vilppiin ja pahuuteen.

Mieti missä omat rajasi menevät

Urheilussa kiusaus toimia väärin on aina läsnä. Mitä vakavammin ja korkeammalla tasolla kilpaillaan, sitä suurempi on vilpin hyöty. Miten tämä sitten liittyy sinuun urheilijan tai valmentajana? Ainakin muutamalla tavalla:

  1. Mieti missä omat rajasi menevät, ja mitä itse olet valmis tekemään menestyksen eteen.
  2. Mikäli toimit väärin, pyydä anteeksi, ole itsellesi armollinen ja jatka kohti seuraavaa tavoitetta. Kaikki mokaavat joskus.

Käyttäisitkö kiellettyjä aineita, mikäli kuolisit sivuvaikutuksiin?

Vielä siitä dopingista; Amerikkalainen Robert Goldman kysyi 1995 tutkimuksessaan 198 olympiaurheilijalta kaksi kysymystä.

”Käyttäisitkö kiellettyjä aineita, jos tietäisit, ettet jäisi kiinni ja voittaisit varmasti?”

195 vastasi kyllä, siis kaikki paitsi 3.

”Käyttäisitkö kiellettyjä aineita, mikäli voittaisit viiden vuoden aikana varmasti kaikki kisat, mutta kuolisit tämän jälkeen sivuvaikutuksiin?”

Yli puolet vastasi edelleen kyllä.

9.4.2016|Blogi|

Urheilumenestyksen tärkeä osa-alue; kommunikointi – siis, että muistat kuunnella ja saat suusi auki

Oletko kuullut rallikuskista ja kartturista, jotka joutuivat eroamaan koska eivät osanneet juttelemalla ratkaista ongelmiaan? Entä jääkiekkoilijasta, jolle tuli täytenä yllätyksenä, että valmentaja ei inhoa häntä ja haluaa hänet seuraavalla kaudella joukkueensa tukipilariksi?

Molemmat tapaukset tulivat eteeni tällä viikolla. Kummassakin on kyse kommunikoinnista, ihmisten kohtaamisesta tai kohtaamattomuudesta. Siinä sitä ollaan vierekkäin autossa, joka liikkuu metsätiellä yli 150 kilometriä tunnissa, eikä osata keskenään jutella. Minulla räjähtää pää, kun ajattelen miten helpoilla asioilla urheilijat ja valmentajat voisivat helpottaa arkeaan ja saada parempia tuloksia. Eli puhukaa toisillenne.

Urheilija, valmentaja tai muu ihminen joka luet tätä, tässä on siis tämän kertaisen tarinan ydin; urheilumenestyksen tärkeä osa-alue on se, että osaat kommunikoida, eli muistat kuunnella ja saat itse suusi auki ja sieltä tulee ymmärrettävää tarinaa.

Alla muutama ohje, joista on apua:

  1. Ole suora; sano mitä tarkoitat ja tarkoita mitä sanot
  2. Ole selkeä ja johdonmukainen
  3. Keskity yhteen asiaan kerrallaan
  4. Keskustele asioista mahdollisimman heti
  5. Varmista, että toinen ymmärsi mistä puhut. Kysy siltä vaikka, että mitä ymmärsit.
3.3.2016|Blogi|

Urheilupsykologit ja muut – mitä tiedät auttajastasi?

Urheilijat, valmentajat ja opiskelijat kysyvät minulta usein mitä eroa on urheilupsykologilla, psykologilla ja mentaalivalmentajalla, psyykkisen valmennuksen asiantuntijalle, psyykkarilla, psykologisella valmentajalla tai henkisellä valmentajalla?

– Urheilupsykologi on aina laillistettu psykologi.

– Kuka tahansa psykologi ei kuitenkaan voi kutsua itseään urheilupsykologiksi.

– Kuka tahansa voi sitä vastoin kutsua itseään menttaalivalmentajaksi, psyykkisen valmennuksen asiantuntijaksi, psyykkariksi tai psykologiseksi tai henkiseksi valmentajaksi.

Alla yksinkertainen taulukko, joka selventää asiaa.

Lisätietoja urheilupsykologeista ja urheilupsykologian sertifikaatista löydät tästä LINKISTÄ

20160129 Mitä tiedät auttajastasi Korkea

 

 

29.1.2016|Blogi|

Opettele valmistautumaan suoritukseen

Kuuntelin autoillessani valmentajan haastattelua hävityn pelin jälkeen. Valmentaja toisti taas kuolemattoman lauseen: ”ei oltu valmiina peliin”. Kerta kerran jälkeen törmään tilanteeseen, joissa urheilijaa vaaditaan olemaan henkisesti valmiina suoritukseen. Kukaan ei kuitenkaan ole opettanut pelaajalle kuinka hänen tulisi peliin valmistautua. Vaatimus on kohtuuton. Osaisitko itse tehdä pakin käännöksen tai ajaa nuotista mutkan: T 100 pON (täys, 100m, pitkä oikea nopea). Minä en osaisi kumpaakaan, ei ole kukaan koskaan opettanut.

Suoritukseen valmistautumisen ei tarvitse olla vaikeaa. Muutama pieni askel vie pitkälle:

Ennen suoritusta

  1. Selvitä itsellesi mikä on tehtäväsi
  2. Aseta itsellesi 1-3 tavoitetta; mitä aiot tehdä ja kuinka paljon
  3. Kirjoita tavoitteesi ylös
  4. Suunnittele mitä teet ennen suoritusta; milloin olet paikalla, milloin lämmittelet, milloin laitat varusteet päälle jne.
  5. Kirjoita valmistautumissuunnitelmasi ylös
  6. Jätä tavoitteesi ja valmistautumissuunnitelmasi pukukoppiin

Suorituksen aikana

  1. Suorituksen aikana loista, nauti, tee tavoitteittesi mukaisia suorituksia, ole hyvä

Suorituksen jälkeen

  1. Arvioi saavutitko tavoitteesi? Anna itsellesi palautetta ja kirjoita oma palautteesi ylös
  2. Pyydä palautetta esim. valmentajalta tai pelikaveriltasi. Kysy miten onnistuit tavoitteeksi asettamissasi asioissa
  3. Arvioi valmistautumissuunnitelmasi, toimiko se, pitääkö jotain muuttaa. Muuta jos on tarpeen.

Tee yllä oleva rutiini niin kauan, kunnes tiedät miten sinun pitää valmistautua peliin, jotta olet valmis. Tämänkin jälkeen aseta jokaiselle suoritukselle tavoite ja arvioi itsesi suorituksen jälkeen.

Bruce Leen sanoin:”Absorb what is useful. Discard what is not. Add what is unique to you”

13.3.2015|Blogi|

Kuinka toipua joukkuetoverin kuolemasta tai uran päättävästä loukkaantumisesta?

Urheilussa tapahtuu ajoittain pahoja onnettomuuksia. Joskus virhe johtaa oman urheilu-uran päättymiseen, joukkuetoverin tai katsojan vakavaan vammaan tai kuolemaan. Kuinka urheilija toipuu traumasta?

Tunteet kuuluvat urheiluun ja urheilu synnyttää tunteita. Tunteiden tunnistaminen ja tunnustaminen astuu kuvaan silloin kun urheilija kokee vakavan traumatisoivan kokemuksen. Traumatisoiva tapahtuma on mikä tahansa yksilön kokema uhkaava tilanne, joka aiheuttaa epätavallisen voimakkaita, normaalia elämää häiritseviä reaktioita. Traumatisoiva tapahtuma voi koskettaa yhtä henkilöä (läheisen kuolema, vakava loukkaantuminen) tai vaikutuksen piiriin voi joutua joukkue, seura tai yhteisö (esimerkiksi Jaroslavin jääkiekkojoukkueen lentoturma 2011).

Urheilussa koettu trauma etenee samalla tavalla kuin muutkin elämän kriisit. Ensimmäinen vaihe on sokkivaihe, joka kestää muutamista sekunneista joihinkin päiviin. Tämän vaiheen aikana tapahtunutta ei voi uskoa todeksi, se kielletään tai sen ymmärtäminen on mahdotonta. Todellisuus tuntuu urheilijasta kovin etäiseltä. Sokkivaiheessa on syytä turvautua ammatti apuun mahdollisimman pian (tuntien aikana tapahtuneesta). Apua saa esimerkiksi sairaaloiden päivystyksestä. Jo lyhyt keskustelu ammattilaisen kanssa auttaa toipumisen alkamisessa. Vakavissa onnettomuuksissa on syytä varata mahdollisuus ammattilaisen ohjaamaan puimiskeskusteluun myös muille tapaturmassa mukana olleille.

Sokkivaihetta seuraa reaktiovaihe, joka kestää joitain viikkoja tai kuukausia, riippuen tapaturman vakavuudesta, laadusta ja urheilijasta. Reaktiovaiheessa urheilija käsittää tapahtuman. Tavallisia tunteita ovat viha, pelko, masentuneisuus, ajatusten harhailu ja paluu tapahtumaan. Urheilijaa on tärkeä tukea ja tarjota apua. Läheisten ei tule väheksy urheilijan tunteita sanomalla, että kaikki on hyvin.

Reaktiovaiheen jälkeen seuraa suremisen ja tilanteen hyväksymisen aika. Urheilija saattaa kokea itsensä voimattomaksi, masentuneeksi, vetämättömäksi tai alakuloiseksi. Usein hän vetäytyy muiden seurasta surrakseen tapahtumaa. Empatia ja rohkaisu, että asiat tulevat paranemaan on tässä vaiheessa paras apu, jota läheiset voivat antaa. Urheilijaa voi pyrkiä tukemaan takaisin hänen urheilurutiineidensa pariin, mikäli loukkaantumisesta toipuminen antaa siihen mahdollisuuden. Urheilijan syyllistämistä tai pakottamista tulee välttää. Tämä vaihe kestää viikkoja tai kuukausia.

Traumasta toipumisen viimeinen vaihe on uudelleen suuntautumisen vaihe. Urheilija tekee päätöksen jatkaa elämäänsä ja asettaa itselleän uusia tavoitteita. Tavoitteet voivat liittyä urheiluun, jos vamma antaa siihen mahdollisuuden tai sitten ne suuntautuvat urheilu-uran ulkopuoliseen ja jälkeiseen elämään.

10.11.2013|Blogi|