Ajankohtaista

Norjalainen näkökulma Holmenkollenin kisoihin

Muutaman päivän päästä alkavat Oslossa hiihdon MM-kisat, ohjelmassa on siis reipasta ulkoilmaliikuntaa lumisissa maisemissa. Isäntämaa Norja on kautta vuosien ollut talviurheilun mahtimaa, pienestä väkimäärästä huolimatta. Menestykseen voi etsiä useita syitä, alla muutama valittavaksi:

1. Norjalla on keskitetty, toimiva ja tehokas huippu-urheilujärjestelmä. Huippu-urheilua (ja rahaa) koordinoi Olympiatoppen (http://www.olympiatoppen.no), jonka budjetti oli vuonna 2009 noin 110 miljoonaa Norjan kruunua, eli noin 14 miljoonaa euroa, Suomen olympiakomitean talousarvio oli 7,8 miljoonaa. Kautta historian Norjalla on talviolympialaisista 303 mitalia, Suomella 156, joten historian valossa mitalli/eurosuhde vaikuttaa olympiakomiteoiden budjettien näkökulmasta ihan reilulta. Tosin Vancouverissa 2010 mitalit menivät Norjalle 23 – Suomelle 5. Norjan on pystynyt voittamaan pienimmällä satsauksella eniten olympiamitaleja (Norjalaiset siis saavat mitalinsa halvimmalla), ollen samalla väkilukuunsa nähden selvästi menestynein maa maailmassa. Hieno suoritus.

2. Psyykkisen valmennuksen näkövinkkelistä maat ovat kovin erilaisia. Olympiatoppenin sivuilta löytää kuusi urheilupsykologia tai alaan keskittynyttä henkilöä, jotka ovat joko kokonaan tai osittain Olympiatoppenin palkkalistoilla. Linkki urheilupsykologian alasivuille löytyy heti etusivulta. Suomen olympiakomitean sivuilla ei urheilupsykologeja näy ja “urheilupsykologi”-hakusanalla löytyy kaksi dokumenttia, molemmat vuodelta 2006.

3. Norjalaiset ovat kansakuntana energisiä ja aktiivisia. Persoonallisuustesteissä Norjalaisten keskiarvopistemäärä energisyys-skaalalla on selvästi muita maita korkeammalla; aktiivisuus ja tekeminen ovat norjalaisille tärkeitä arvoja. Oslon ratikassa ja metrossa suksen kärjestä silmään saaminen on todellinen riski, varsinkin viikonloppuisin kaikki tuntuvat olevan jossain hiihtämässä tai menossa hiihtämään.

4. Menestyneitä urheilijoita pidetään arvossa. Televisiosta tulee suosittu sarja; Hvem kan slå Aamodt og Kjus (kuka voittaa Aamodtin ja Kjusin). Lauantai-iltaisin lähetettävässä, kaksi tuntia (tässä on mielestäni puolitoistatuntia liikaa) kestävässä kisailussa Kjettil Andre Aamodt ja Lasse Kjus kisailevat tavis-Norjalaisia vastaan eri lajeissa. Mittelöiden kirjo venyy auton pakkaamisesta, mopolla ajamisen kautta play-stationilla pelaamiseen ja kaikkeen siltä väliltä. Ja tätä Norjassa siis katsotaan. Suomessa vastaavassa kisassa Matti Nykänen ja Juha Mieto voisivat otella suomalaisia vastaan, viihdearvo olisi taattu.

18.2.2011|Ajankohtaista, Blogi|

Maradona on kiistämättä kisojen upein valmentaja

Jalkapallon MM-kisoissa puoliväli on jo saavutettu. Kisojen parjatuin valmentaja lienee Argentiinan Diego Maradona, entinen viherkenttien virtuoosi. Juuri äsken päättyi Argentiinan kolmas ottelu, tällä kertaa parempansa kohtasi Kreikan. Joukkue, joka luvalla sanoen pelaa Euroopan, jos ei maailman tylsintä jalkapalloa. Maradonaa parjataan valmentajana, tulokset kuitenkin ovat vakuuttavia, samoin käyttäytyminen kentän laidalla. Onko nähty intohimoisempaa, pelissä mukana elävämpää ja värikkäämpää valmentajaa? Mies on kuin yksi joukkueen jäsenistä, hän intoilee pelin mukana, halailee pelaajia ja on koko olemuksellaan mukana otteluissa. Valmentaminenhan ei ole vaikeaa, ryhmästä tulee joukkue silloin kun sen jäsenillä on mahdollisuus turvalliseen ympäristöön, palautteeseen, vuorovaikutukseen, yhteisiin pelisääntöihin ja selkeään tehtävään. Näitä Maradona joukkueelleen tarjoaa.

Samaa ei voi sanoa (median perusteella) vaikkapa Ranskan joukkueen johtamisesta. Valmentaja Raymond Domenechi lähetti kotiin tähtipelaajansa Nicolas Anelkan ja muutoinkin lehdistä kuulee vain joukkueen sisäisestä rähinöinnistä. Ansaitusti joukkue tippui jatkosta. Samoin Englannin joukkueessa kytee. Joukkueessa pelaa itsellekin tuttuja pelureita, ja toivoisin ryhmälle menestystä, mutta valmentajana Fabio Capello ei vakuuta. Toisen käden tieto kertoi Englannin joukkueen tavanneen välipäivinä Eteläafrikkalaisia orpoja Kapkaupungissa. Vaikka Englannin pelit eivät ole sujuneet suunnitelmien mukaisesti tapaaminen sujui hyvin. Englannin joukkueelle kokemus oli silmiä avaava ja lapsilla oli mahdollisuus tutustua idoleihinsa. ”Sydäntäni särki nähdä heidän epätoivoiset, surulliset kasvonsa” raportoi kuusivuotias Jamal tapaamisesta.

Unelma finaali olisi intohimoisen Argentiinan ja järjestelmällisen Saksan kohtaaminen. Gary Linekerhän sanoi, että jalkapallo on peli jossa pelataan 90 minuuttia ja lopussa Saksa voittaa. Toivotaan että tälläkin kertaa käy niin.

22.6.2010|Ajankohtaista, Blogi|

Joukkuevoimistelusta ja vähän jääkiekostakin

Joukkuevoimistelun SM-mitalit on taas jaettu, tuttuun tapaansa lajin mahtiseuran, Olarin Voimistelijoiden (OVO) joukkue, tällä kerralla Amperit voittivat mestaruuden ja saman seuran Fotonit ottivat hopeaa. Jatkuva kansainvälinen ja kansallinen menestys kertovat varmasti koko seuran tasolla hyvin tehdystä työstä, valmentajien omistautumisesta ja koko joukkueen tinkimättömyydestä. Äkkiseltään muistelen että OVO (siis yksittäinen seura) on voittanut puolen tusinaa maailmanmestaruutta.

Jääkiekkokisojen loppumetreillä tulee mieleen, voisikohan toinen Suomessa harrastettava marginaalilaji, jääkiekko oppia jotain OVOlaisilta. Kummolan, Jalosen ja muiden kannattaisi ainakin laittaa ajatus mieleen, ja tehdä pieni retki Espooseen ja kysyä miten niitä maailmanmestaruuksia voitetaan.

Samalla kun ollaan tässä joukkuevoimisteluteemassa, toivoisin kuulevani jonkun rohkean joukkueen ottavan musiikikseen suomipoppia tai -rokkia. Kuka tarttuu tilaisuuteen? Olisi mahtavaa nähdä minkälaisen koreografian saisi sommiteltua vaikkapa Leevi and the Leavingsien Teuvo Maanteiden Kuningas-biisiin. Lyriikkaa hyräillessä ainakin kelpo ajatuksia herää: Etupenkiltä lasin läpi lennettyäni, Olin pyörinyt piennarta pitkin, Ojan pohjalla hampaita sylkiessäni, Minä oksensin verta ja itkin…

23.5.2010|Ajankohtaista, Blogi|

HPK ilmoittautui mukaan SM-liigan voittotaisteluun

SM-liigan viimeiset finaalit ovat päättyneet hieman yksipuoleisesti. Kolmen tyhjän arvan jälkeen HPK kuitenkin ilmoittautui taistelemaan voitosta. Tilanne on yhä Hämeenlinnalaisittain tukala, mutta ei toivoton. Tukalan tilanteen ajattelu ei kuitenkaan tässä tilanteessa auta. Sen sijan toivoisin, että valmennusjohto on teroittanut jokaisen pelaajan perustehtävää ja antanut vaikkapa kaksi tavoitetta jotka kunkin pelaajan pitäisi pelissä saavuttaa. Tavoitteet voi jakaa vieläpä eräkohtaisiin tavoitteisiin. Hyökkäävä puolustaja voisi asettaa pelissä tavoitteekseen yhdeksän laukausta, joista kuusi maalia kohti, erää kohden tavoitteen voi pilkkoa kolmeksi laukaukseksi. Toisena tavoitteena voisi olla saada 90% avaussyötöistä omille pelaajille.

Tämän iltaisen pelin voittaja tulee olemaan vahva kandidaatti finaalisarjan voittajaksi. HPK:lla on liigan paras ykkösketju, TPS:lla muutoin mukavia kavereita. Vaikkapa Ville Vahalahti, Paraisten lahja jääkiekolle, joka onneksi valitsi lajikseen jääkiekon eikä sulkapalloa. Villelle en ole koskaan sulkapallopeliä hävinnyt, tosin en muillekaan palloseuralaisille (muitten kanssa en kyllä ole pelannutkaan). Jo se kertoo Vahalahden paremmasta sopivuudestaan kaukaloon kuin palloiluhalliin.

28.4.2010|Ajankohtaista, Blogi|

Suomenkielistä psyykkisen valmentautumisen oppikirjaa tekemässä…

Suomessa ei ole tällä hetkellä suomenkielistä psyykkisen valmennuksen oppikirjaa jota voitaisiin käyttää opiskelijoiden oppimisen tukena. Ansiokkaimmat kirjat ovat englannin kielellä, ja tämä luonnollisesti rajaa joitain valmentajia ja oppijoita näiden tekstien ulkopuolelle. Suomen Urheilupsykologinen yhdistys on ottanut tehtäväkseen oppikirjan kirjoittamisen ja etsinyt kumppaneita kustantamaan kirjaa. Vaikuttaa siltä että hanke toteutuu. Tämä toisi luonnollisesti kaivattua tietoa lähemmäs valmentajien, urheilijoiden ja opiskelijoiden arkea. Samalla tietoisuuden lisääntyessä toivoisi, että psyykkinen valmentautuminen saisi vahvemman jalansijan seurojen ja lajiliittojen valmennusohjelmissa. Jäämme jännittämään miten käy. Saadaanko tieto yksiin kansiin ja miten se vaikuttaa suomalaiseen urheiluun.

25.4.2010|Ajankohtaista, Blogi|