by Matti Jaakkola
Share
Urheilussa tapahtuu ajoittain pahoja onnettomuuksia. Joskus virhe johtaa oman urheilu-uran päättymiseen, joukkuetoverin tai katsojan vakavaan vammaan tai kuolemaan. Kuinka urheilija toipuu traumasta?
Tunteet kuuluvat urheiluun ja urheilu synnyttää tunteita. Tunteiden tunnistaminen ja tunnustaminen astuu kuvaan silloin kun urheilija kokee vakavan traumatisoivan kokemuksen. Traumatisoiva tapahtuma on mikä tahansa yksilön kokema uhkaava tilanne, joka aiheuttaa epätavallisen voimakkaita, normaalia elämää häiritseviä reaktioita. Traumatisoiva tapahtuma voi koskettaa yhtä henkilöä (läheisen kuolema, vakava loukkaantuminen) tai vaikutuksen piiriin voi joutua joukkue, seura tai yhteisö (esimerkiksi Jaroslavin jääkiekkojoukkueen lentoturma 2011).
Urheilussa koettu trauma etenee samalla tavalla kuin muutkin elämän kriisit. Ensimmäinen vaihe on sokkivaihe, joka kestää muutamista sekunneista joihinkin päiviin. Tämän vaiheen aikana tapahtunutta ei voi uskoa todeksi, se kielletään tai sen ymmärtäminen on mahdotonta. Todellisuus tuntuu urheilijasta kovin etäiseltä. Sokkivaiheessa on syytä turvautua ammatti apuun mahdollisimman pian (tuntien aikana tapahtuneesta). Apua saa esimerkiksi sairaaloiden päivystyksestä. Jo lyhyt keskustelu ammattilaisen kanssa auttaa toipumisen alkamisessa. Vakavissa onnettomuuksissa on syytä varata mahdollisuus ammattilaisen ohjaamaan puimiskeskusteluun myös muille tapaturmassa mukana olleille.
Sokkivaihetta seuraa reaktiovaihe, joka kestää joitain viikkoja tai kuukausia, riippuen tapaturman vakavuudesta, laadusta ja urheilijasta. Reaktiovaiheessa urheilija käsittää tapahtuman. Tavallisia tunteita ovat viha, pelko, masentuneisuus, ajatusten harhailu ja paluu tapahtumaan. Urheilijaa on tärkeä tukea ja tarjota apua. Läheisten ei tule väheksy urheilijan tunteita sanomalla, että kaikki on hyvin.
Reaktiovaiheen jälkeen seuraa suremisen ja tilanteen hyväksymisen aika. Urheilija saattaa kokea itsensä voimattomaksi, masentuneeksi, vetämättömäksi tai alakuloiseksi. Usein hän vetäytyy muiden seurasta surrakseen tapahtumaa. Empatia ja rohkaisu, että asiat tulevat paranemaan on tässä vaiheessa paras apu, jota läheiset voivat antaa. Urheilijaa voi pyrkiä tukemaan takaisin hänen urheilurutiineidensa pariin, mikäli loukkaantumisesta toipuminen antaa siihen mahdollisuuden. Urheilijan syyllistämistä tai pakottamista tulee välttää. Tämä vaihe kestää viikkoja tai kuukausia.
Traumasta toipumisen viimeinen vaihe on uudelleen suuntautumisen vaihe. Urheilija tekee päätöksen jatkaa elämäänsä ja asettaa itselleän uusia tavoitteita. Tavoitteet voivat liittyä urheiluun, jos vamma antaa siihen mahdollisuuden tai sitten ne suuntautuvat urheilu-uran ulkopuoliseen ja jälkeiseen elämään.