matti.jaakkola@innergame.fi

About Matti Jaakkola

This author has not yet filled in any details.
So far Matti Jaakkola has created 46 blog entries.

Kuntoilijoiden verukkeiden viikot alkavat jälleen

Liikunta ei lisäänny sillä, että vain mielessään päättää lisätä liikuntaa, muistuttaa urheilupsykologi Matti Jaakkola. Tärkeää on asettaa tavoite. Paras tavoite on sellainen, jonka kertoo muillekin ja kirjoittaa vielä lapulle.

– Jos ei aseta mitään tavoitetta, niin ei onnistu. Pelkästään ilmaan heitetty juttu ei tule toteutumaan. Suurin ongelma uudenvuodenlupauksissa on kuitenkin, että yritetään enemmän kuin yksi lupaus kerrallaan. Pitää valita vain yksi asia, minkä haluaa muuttaa, sanoo myös huippu-urheilijoiden psyykkisenä valmentaja toimiva Jaakkola.

Lue koko artikkeli:

http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2012/01/kuntoilijoiden_verukkeiden_viikot_alkavat_jalleen_3189897.html

16.2.2012|Ajankohtaista|

Urheilupsykologin toive: Kontaktipyynnöt auttajille ajoissa…

… ennen syöksykierrettä

Tohmajärveläinen Seppo Räty kiroilee keihäälle, kun taas kurikkalainen Juha Mieto jätti sukset noitumatta mutta kiillotti mitalitaistonsa ”kirkkahammaksi” käsittelemällä, myöntämällä ja hyväksymällä sadasosasekunnin tappionsa. Porilaisen Jyri Kjällin urheilijakommentti nyrkkeilyn välieräottelussa kuubalaista vastaan oli yhtä lyhyt kuin tyhjentävä: ”Vittu ei pysty!”

http://kulttuuriusasuomeksi.wordpress.com/2011/07/19/urheilupsykologin-toive-kontaktipyynnot-auttajille-ajoissa

1.8.2011|Ajankohtaista|

Rallin voi voittaa vaikka siellä pelkäisikin, rohkea pitää olla oikeissa kohdissa

Jyväskylässä ja vähän Lahden seudulla ajettiin taas heinäkuun lopulla rallia. Viikonlopun nopein kuski oli Mikko Hirvonen ja voiton tutusti vei Sebastien Loeb. Ranskalainen on varustettu paitsi loistavilla ajotaidoilla, kivenkovalla rutiinilla, mutta myös hämmästyttävällä kyvyllä nähdä kilpailu kokonaisuutena. Taktikointi neppailu epäonnistui (Loeb otti tahallaan perjantain päätteeksi 10 sekunnin aikarangaistuksen, mutta joutui silti ajamaan myös kolmannen päivän ensimmäisenä autona), mutta Loeb hallitsi kisaa alusta loppuun ja ajoi juuri niin lujaa kuin kulloinkin oli tarpeen.

Kilpailujen mielenkiintoisimmat kamppailut käytiin kuitenkin WRC autojen takana. Juho Hänninen hallitsi suvereenisti S2000-luokkaa. Hän on toinen kuski joka ei juuri virheitä viimeaikoina ole tehnyt, eli voitto ei ollut kenellekään yllätys. Kypsyyttä ja vauhtia osoittivat Mikko Pajunen, Esapekka Lappi ja Jukka Korhonen. Mikko ajoi huikean kilpailun ylivoimaisesti nopeimpana 2-vetoisena ja kepitti useita tehokkaampien 4 vetoisten autojen kuljettajia. Oman luokkansa hän voitti yli 30 minuutilla. Ylivoimaa jos mikä.

Suomessa on monia nopeita kuljettajia, vaikkapa Ketomaa, Rantanen ja Lindroos, jotka ajoivat ajoittain huikeita aikoja ja puhtaita suorituksia. Opetus tästäkin rallista on se, että ei riitä että on nopea, pitää myös ajaa auto maaliin. On siis syytä olla niin nopea, että turhia riskejä ei tarvitse ottaa. Auton käsittelytaito on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on tietää missä pystyy itse ajamaan kovaa ja milloin on syytä hyökätä. Kolmipäiväinen rallikisa on kokonaisuus, jossa menestyy kuljettajat, jotka pystyvät analysoimaan rallia kokonaisuutena, tuntevat omat vahvuutensa, oman vauhtinsa sekä ovat riittävän tietoisia muiden tekemisestä. Rallin voi voittaa vaikka siellä pelkäisikin, rohkea pitää olla oikeissa kohdissa.

1.8.2011|Ajankohtaista, Blogi|

Norjalainen näkökulma Holmenkollenin kisoihin

Muutaman päivän päästä alkavat Oslossa hiihdon MM-kisat, ohjelmassa on siis reipasta ulkoilmaliikuntaa lumisissa maisemissa. Isäntämaa Norja on kautta vuosien ollut talviurheilun mahtimaa, pienestä väkimäärästä huolimatta. Menestykseen voi etsiä useita syitä, alla muutama valittavaksi:

1. Norjalla on keskitetty, toimiva ja tehokas huippu-urheilujärjestelmä. Huippu-urheilua (ja rahaa) koordinoi Olympiatoppen (http://www.olympiatoppen.no), jonka budjetti oli vuonna 2009 noin 110 miljoonaa Norjan kruunua, eli noin 14 miljoonaa euroa, Suomen olympiakomitean talousarvio oli 7,8 miljoonaa. Kautta historian Norjalla on talviolympialaisista 303 mitalia, Suomella 156, joten historian valossa mitalli/eurosuhde vaikuttaa olympiakomiteoiden budjettien näkökulmasta ihan reilulta. Tosin Vancouverissa 2010 mitalit menivät Norjalle 23 – Suomelle 5. Norjan on pystynyt voittamaan pienimmällä satsauksella eniten olympiamitaleja (Norjalaiset siis saavat mitalinsa halvimmalla), ollen samalla väkilukuunsa nähden selvästi menestynein maa maailmassa. Hieno suoritus.

2. Psyykkisen valmennuksen näkövinkkelistä maat ovat kovin erilaisia. Olympiatoppenin sivuilta löytää kuusi urheilupsykologia tai alaan keskittynyttä henkilöä, jotka ovat joko kokonaan tai osittain Olympiatoppenin palkkalistoilla. Linkki urheilupsykologian alasivuille löytyy heti etusivulta. Suomen olympiakomitean sivuilla ei urheilupsykologeja näy ja “urheilupsykologi”-hakusanalla löytyy kaksi dokumenttia, molemmat vuodelta 2006.

3. Norjalaiset ovat kansakuntana energisiä ja aktiivisia. Persoonallisuustesteissä Norjalaisten keskiarvopistemäärä energisyys-skaalalla on selvästi muita maita korkeammalla; aktiivisuus ja tekeminen ovat norjalaisille tärkeitä arvoja. Oslon ratikassa ja metrossa suksen kärjestä silmään saaminen on todellinen riski, varsinkin viikonloppuisin kaikki tuntuvat olevan jossain hiihtämässä tai menossa hiihtämään.

4. Menestyneitä urheilijoita pidetään arvossa. Televisiosta tulee suosittu sarja; Hvem kan slå Aamodt og Kjus (kuka voittaa Aamodtin ja Kjusin). Lauantai-iltaisin lähetettävässä, kaksi tuntia (tässä on mielestäni puolitoistatuntia liikaa) kestävässä kisailussa Kjettil Andre Aamodt ja Lasse Kjus kisailevat tavis-Norjalaisia vastaan eri lajeissa. Mittelöiden kirjo venyy auton pakkaamisesta, mopolla ajamisen kautta play-stationilla pelaamiseen ja kaikkeen siltä väliltä. Ja tätä Norjassa siis katsotaan. Suomessa vastaavassa kisassa Matti Nykänen ja Juha Mieto voisivat otella suomalaisia vastaan, viihdearvo olisi taattu.

18.2.2011|Ajankohtaista, Blogi|

Maradona on kiistämättä kisojen upein valmentaja

Jalkapallon MM-kisoissa puoliväli on jo saavutettu. Kisojen parjatuin valmentaja lienee Argentiinan Diego Maradona, entinen viherkenttien virtuoosi. Juuri äsken päättyi Argentiinan kolmas ottelu, tällä kertaa parempansa kohtasi Kreikan. Joukkue, joka luvalla sanoen pelaa Euroopan, jos ei maailman tylsintä jalkapalloa. Maradonaa parjataan valmentajana, tulokset kuitenkin ovat vakuuttavia, samoin käyttäytyminen kentän laidalla. Onko nähty intohimoisempaa, pelissä mukana elävämpää ja värikkäämpää valmentajaa? Mies on kuin yksi joukkueen jäsenistä, hän intoilee pelin mukana, halailee pelaajia ja on koko olemuksellaan mukana otteluissa. Valmentaminenhan ei ole vaikeaa, ryhmästä tulee joukkue silloin kun sen jäsenillä on mahdollisuus turvalliseen ympäristöön, palautteeseen, vuorovaikutukseen, yhteisiin pelisääntöihin ja selkeään tehtävään. Näitä Maradona joukkueelleen tarjoaa.

Samaa ei voi sanoa (median perusteella) vaikkapa Ranskan joukkueen johtamisesta. Valmentaja Raymond Domenechi lähetti kotiin tähtipelaajansa Nicolas Anelkan ja muutoinkin lehdistä kuulee vain joukkueen sisäisestä rähinöinnistä. Ansaitusti joukkue tippui jatkosta. Samoin Englannin joukkueessa kytee. Joukkueessa pelaa itsellekin tuttuja pelureita, ja toivoisin ryhmälle menestystä, mutta valmentajana Fabio Capello ei vakuuta. Toisen käden tieto kertoi Englannin joukkueen tavanneen välipäivinä Eteläafrikkalaisia orpoja Kapkaupungissa. Vaikka Englannin pelit eivät ole sujuneet suunnitelmien mukaisesti tapaaminen sujui hyvin. Englannin joukkueelle kokemus oli silmiä avaava ja lapsilla oli mahdollisuus tutustua idoleihinsa. ”Sydäntäni särki nähdä heidän epätoivoiset, surulliset kasvonsa” raportoi kuusivuotias Jamal tapaamisesta.

Unelma finaali olisi intohimoisen Argentiinan ja järjestelmällisen Saksan kohtaaminen. Gary Linekerhän sanoi, että jalkapallo on peli jossa pelataan 90 minuuttia ja lopussa Saksa voittaa. Toivotaan että tälläkin kertaa käy niin.

22.6.2010|Ajankohtaista, Blogi|